Kirjoitan ihan ihka ensimmäistä kertaa tämmöiseen blogiin. Mulla ei ole tarvetta puuttua maailman poliittiseen tilanteeseen, kunnanvaltuuston toimintaan saatikka vallitsevaan keskusteluun Suomen menestyksestä olympialaisissa. Kirjoittelen tänne omia aatoksiani, kulloinkin vallitsevia fiiliksiä ja todennäköisesti purnaan myös jonkinverran, milloin mistäkin. Tällä hetkellä mietityttää mun työ, joka on siis suoraa face to face asiakaspalvelua myymälärajapinnassa. Oon ollu tällä alalla jo 8 vuotta, ja nyt oon niin leipiintyny, että haluaisin todellakin jotain muutosta elämääni. Vuosien saatossa asiakaspalvelusta on tullut niiiin monin verroin vaikeampaa, asiakasta on älyn vaikea miellyttää. Ja oikeesti, miksi ihmeessä pitäisikään olla kieli ruskeena? Ja hei, mites se asenne ku tullaan myymälään? Jos on molo otsassa ko aukaisee liikkeen oven, ni pitäskö mun sitten olla täti aurinkoinen ja hymyillä myrskypilvet hitoilleen? Oon miettiny et mitä helkuttia ihmiset ajattelee ko ne vaatii palvelua? Et mitä enemmän vittuilet myyjälle, sitä parempaa palvelua tulet saamaan? Jep joo. Kyl meil kaikilla on oikeasti tunteet, ja mieli pahoittuu siinä missä muillakin. Vaikkakin joku saattaa ajatella, et no, ammatinvalintakysymys, mutta kyse ei todella ole siitä. Mie tykkään tästä työstä, tai no, tykkäsin. Enkä miekään oikeasti haistattele kaupan kassalle jos on maito kaupasta loppu. Monesti se syy, miksi tulee shittiä niskaan, ei todellankaan johdu minusta, vaan isommasta kokonaisuudesta, joten miksi mulle pitää kiukuta. Mihin on kadonneet hyvät käytöstavat?

No joo, se siitä. Huh, sydämeltä putosi lavallinen graniittia. Päivän valitusannos toimitettu. Iloisimpiin asioihin :) Sain tänään kakkua duunista, mansikkaista, tarpeeksi kun on palvelusvuosia, siitä palkitaan jollakin. Nii, ja pakkanen on laantunut! Kuinka huikeeta se nyt sitten on? Mie olin alkuun ihan täpinöissäni lumen tulosta ja ihanasta pakkasesta, onhan täs meinaa kärsitty sohjosta viimeisinä vuosina, mutta nyt saisi jo riittää :) Kohta on sentäs maaliskuu! Mutta kuin se nyt sitten menikään, mitä isompi luminen talvi, sen kuumempi kesä? Vai oliks se sillai et mitä enempi lunta, sitä villimmin itikoita? Mistäköhä mie tuon keksin..

Tänään on myös maailman mainion telkkupäivä ku Täydelliset porhaltaa ruutuun. Itseasiassa Greyn anatomia on mun all time favourite, mut Täydelliset tulee ihan kannoilla. Nii ja sitte karkkilakon loppuun on tasan viikko! Meil iski tilapäinen mielenhäiriö parin kaiffarin kanssa tuossa kuun alussa, että nyt ei syyä karkkia sitte lainkaan. On muuten ehkäpä ihan viimoinen kerta ku teen mitää tuollasia vetoja, vaikkakin hyväähän se vaan tekee. Paino ei kyl oo päässy tippumaan, vedonlyöntisäännöissä kun sallittiin kahvileipien syönti, sopimuksessa on siis todella ison possun menevä reikä. Muutenkin tuo painonhallinta on ollut ongelmallista, polvien nivelrikot on äityny taas pakottamaan oikein urakalla. Oon miettiny et mitäs jos ei olisi pelannut sitä 20 vuotta lentistä, eikä olisi syöksynyt naulapäisenä joka pallon perään, olisiko polvet paremmassa kunnossa? Todennäköisesti. Kiukustuuhan ne nivelet vähemmästäkin kun jatkuvasta parketilla konttaamisesta. Nii ja sitte mie menin liukastumaa eile kävelylenksalla ja nyt on oikee polvi pallona. No, torstaina vastaanotolle, ehkä ne imee piikillä nesteet poijes, hope not, tai sitte lääkekuuria vaan. Elämme jännittäviä aikoja. No mutta nyt mie jatkan hommia, lounastauko lusittu!